Miksi Timo Hännikäisen ja Vastarintaliikkeen yhteyksistä pitää kirjoittaa?

Vasemmalla Jari-Pekka Marin keskustelemassa järjestyksenvalvojan liiveihin pukeutuneen Vastarintaliikkeen Ali Kaurilan kanssa. Etuoikealla Timo Hännikäinen.
Vasemmalla rekisteröimättömän 612Fi-yhdistyksen varapuheenjohtaja Jari-Pekka Marin keskustelemassa järjestyksenvalvojan liiveihin pukeutuneen Vastarintaliikkeen Ali Kaurilan kanssa. Etuoikealla Timo Hännikäinen.

Kirjoitin perjantaina Kansan Uutisiin jutun viime itsenäisyyspäivän 612-marssista. Jutun ja blogiini kirjoittamani kuvaliitteen keskiössä oli kirjailija Timo Hännikäisen yhteydet uusnatsistiseen Suomen Vastarintaliikkeeseen.

Hännikäinen on nyt vastannut minulle Sarastus-lehdessä julkaisemansa jutun kautta. Vastaus sisältää omasta kirjoituksestani muutaman hullunkurisen tulkinnan, jotka haluan oikaista.

Artikkelissaan Hännikäinen maalailee minusta salaliittoteoreetikkoa, joka pyrkii “paljastamaan” hänen natsisympatiansa. Tosiasiassa en usko Hännikäisen olevan ideologialtaan roomalaistervehdyksiä tekevä kansallissosialisti, joka salamyhkäisesti valmistelisi tavarajunia tulevan kansallismielisen vallankumouksen puhdistuksia varten. En yritä “sankarillisesti” tuoda hänen “todellisia” näkemyksiään päivänvaloon. Hännikäinen on kirjoitustensa perusteella ideologisesti lähellä fasismia, mutta kuten hän itsekin kirjoittaa niin hän tuskin on kansallissosialisti.

Sen sijaan yritin tuoda esille, minkälainen järjestäjäporukka tosiasiassa toimi 612-tapahtuman taustalla. Näiden tietojen ja Hännikäisen oman vastineen perusteella on mielestäni täysin selvä, ettei Hännikäiselle ole minkäänlainen ongelma tehdä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kansallissosialistiseen ideologiaan kyllä sisältyy tavoite “ulkomaalaisten” joukkokarkoituksista ja diktatuurinen hallinto. Hännikäinen itse kirjoittaakin nyt, kiistettyään asian aiemmin, että  “tapahtuman järjestysmiesten joukossa oli Suomen Vastarintaliikkeeseen kuuluvia ihmisiä”. Hänen omien sanojensa mukaan ei kuitenkaan haittaa, “että osa järjestysmiehistä oli uusnatseja”.

Tämä toteama erottaa Hännikäisen merkittävällä tavalla eräästä toisesta kansallismielisen liikkeen eturivin älyköstä, eli Jussi Halla-ahosta, joka ei monista minun mielestäni ongelmallisista mielipiteistään huolimatta kuuna päivänä veljeilisi Vastarintaliikkeen uusnatsien kanssa.

Puolustuksekseen Hännikäinen selittää, miten hänellä on ystävinään “RKP:läisiä, kommunisteja, anarkisteja, libertaareja, turanisteja, ekofasisteja ja keskustalaisia”. On hienoa, että Hännikäisellä on paljon ystäviä. Hän ei kuitenkaan joko ymmärrä tai halua ymmärtää, ettei minun kritiikkini kohdistunut hänen ystävyyssuhteisiinsa vaan hänen politiikkaansa. Ihminen, joka on vilpittömän kiinnostunut maailmasta toivottaa ystävikseen monenlaisia hahmoja, mutta politiikkaa heidän kanssaan ei silti tarvitse tehdä.

Kenties on merkki Hännikäisen narsismista, että puolet hänen pitkästä kirjoituksestaan purkaa sellaisia häntä koskevia väitteitä, joita en koskaan ole esittänyt, mutta jotka silti ovat jotenkin päätyneet hänen päähänsä minun mielipiteinäni. Näiden joukossa on suora asiavirhe, jonka mukaan olisin antanut ymmärtää, että puolet marssin osallistujista oli Vastarintaliikkeestä. Tosiasiassa kirjoitin selvästi, että heitä oli järjestyksenvalvojien lisäksi noin kymmenen 200 henkilön marssissa. Tässä mielessä Hännikäinen muistuttaa kovasti sitä vainoharhaista karikatyyriä, jota hän piirtää minusta ja muista kriitikoistaan.

Hännikäisen omia poliittisia päiväkirjamerkintöjä paljon kiinnostavampia ovat ne käytännön liittolaisuudet, jotka 612-marssi synnytti. Suomessa noin vuonna 2008 alkaneen uuden kansallismielisen liikehdinnän eduksi voidaan todeta, että uusnatsit on pidetty enemmän tai vähemmän ulkona joka ikisestä poliittisesta hankkeesta (natsien omia lukuun ottamatta). 612-marssi haastaa tämän perinteen. Marssi avasi sekä verkossa että kaduilla suoran keskusteluyhteyden uusnatsien ja muiden kansallismielisten välillä. Yhtäältä tämä voi johtaa laajemman kansallismielisen liikkeen marginalisaatioon, toisaalta se saattaa päästää uusnatsit hieman lähemmäksi poliittista valtavirtaa.

Joka tapauksessa uskon 612-marssin järjestäjien vahvistaneen  Suomen Vastarintaliikkeen toimintaedellytyksiä. Järjestön aktivistit pääsivät toimimaan toverillisessa hengessä muiden kansallismielisten kanssa ja luomaan yhteyksiä heidän omaa lahkoaan paljon laajempaan piiriin. Tämä saattaa myös luoda uutta rekrytointipohjaa liikkeelle, jonka toimintaan on alusta asti kuulunut myös poliittinen väkivalta.

Hännikäinen ei kuitenkaan näe tätä yhteyttä, vaan tuomitsee kirjoituksessaan esimerkiksi Jyväskylän puukotuksen. En tiedä onko Hännikäinen tietoinen siitä, että yksi hänen tapahtumaansa turvanneista järjestyksenvalvojista keskusteli Skypessä kirjastohyökkäyksestä yhden hyökkääjän kanssa tapahtumaa edeltävänä iltana. Tämä siis Jyväskylän puukotuksen esitutkintamateriaalin perusteella. Toinen järjestyksenvalvoja taas oli seuraamassa oikeudenkäyntiä ja osoittamassa syytetyille tovereilleen tukensa. Hännikäisen hyökkäyksestä irtisanoutuminen näyttäytyy tässä valossa joko naivina tai ivallisena.

612-marssin ongelmallisuuden voisi muotoilla myös kysymyksenä poliittisesta subjektista. Subjektilla tarkoitan sitä toimintaan suuntautuvaa identiteettiä, joka voi yhdistää monia erilaisia ihmisiä yhteisen poliittisen projektin alle. Esimerkiksi 1900-luvun tärkeimpiin poliittisiin subjekteihin kuului vasemmistolainen työväenliike ja maailmansotien välinen kansallismielinen liikehdintä.

612-marssi rakensi nähdäkseni kansallismielistä subjektia, joka perussuomalaisten vuoden 2011 vaalivoittoa pohjustaneesta liikehdinnästä poiketen toivottaa riveihinsä myös kansallissosialistit ja muut demokratiaa vastustavat tahot – joista osa muuten kirjoittaa Hännikäisen Sarastus-julkaisussa. Tässä suhteessa marssi on osa kansallismielisen liikkeen valikoitujen osien radikalisaatiota. Toinen indikaattori samasta kehityksestä on pääosin Facebookissa toimivan ja häpeilemättömästi fasistista ja kansallissosialistista propagandaa levittävän Poliittisen korrektiuden parhaat -sivuston kansallismielisten keskuudessa nauttima laaja suosio.

Aivan kuten Vastarintaliikettä niin Hännikäistä tällaiset pohdinnat eivät kuitenkaan kiinnosta. Hänen päähänsä ei yksinkertaisesti mahdu sitä ajatusta, että politiikan tekeminen uusnatsien kanssa voisi olla jotenkin ongelmallista, vaikka he eivät saisi kantaa omia tunnuksiaan. Hännikäinen ja hänen aateveljensä kääntävät päinvastoin tämän tyyppisen kritiikin kriitikon omaksi kriisiksi. Minun tapauksessani vasemmisto on kriisissä (kuinka imartelevaa onkaan, että minun vaatimaton kirjoitteluni voi viestiä moninaisen ja hajanaisen poliittisen suuntauksen kriisistä), toisissa tapauksissa valtamedia on kriisissä. Tämä kiertely ja kaartelu johtaa aina samaan lopputulemaan: Hännikäisen omassa poliittisessa projektissa ei voi olla mitään vikaa. Tämä silmänkääntötemppu näyttäytyy erikoiselta etenkin nyt, kun Hännikäinen jäätyään kiinni 612-tapahtumaa koskevasta valehtelusta yrittää kääntää puheen kaikkeen muuhun paitsi itse asiaan.

Miksi siis kirjoittaa Hännikäisestä? Siksi, että ihmisillä on oikeus tietää minkälaisia poliittisia liittolaisuuksia hänen kaltaisensa julkisuuden henkilö rakentaa. Tieto Hännikäisen ja muiden 612-järjestäjien uusnatsiyhteistyöstä selkeyttää myös heidän omaa arvomaailmaansa. Vaikka Hännikäinen ei ole kansallissosialisti eikä varmasti jaa kaikkia Vastarintaliikkeen arvoja hänen kirjoituksensa kumpuavat samasta kansallismielisestä ja konservatiivisesta aateperinnöstä, joka suhtautuu äärimmäisen vihamielisesti parlamentaarista demokratiaa, monikulttuurisuutta ja perinteisestä poikkeavia sukupuolirooleja ja perhearvoja kohtaan. Tässä mielessä yhteistyötä uusnatsien kanssa on kovin vaikea nähdä sattumana.

Näiden tietojen perusteella varmasti jotkut jättävät jatkossa väliin yhteistyön Hännikäisen ja hänen tovereidensa kanssaan kun taas toiset, toivon mukaan harvalukuiset henkilöt näkevät hänet entistäkin kiinnostavampana, sellaisena aikamme kapinallisena jona hän jopa koomisuuteen asti yrittää esiintyä.

Lopuksi haluan vielä korjata pari Hännikäisen tekemää suoraa asiavirhettä. Ensinnäkin dokumentaatio 612-marssin järjestelyistä on tehty julkisesti löytyvän materiaalin ja julkisella paikalla otettujen kuvien perusteella ja täyttää tuskin laittoman henkilörekisterin tunnusmerkit, toisin kuin Hännikäinen manailee.

Toiseksi Hännikäinen väittää, että minut olisi poistettu 612-kulkueesta poliisin toimesta “häiriötekijänä”. Näin ei tietenkään käynyt, onhan kuvaaminen yleisellä paikalla jokaiselle lain turvaama oikeus. Poliisi tarkisti kyllä minun henkilötietoni marssin loppupuolella, mutta päästi minut sitten taas seuraamaan marssia. Mitään rikosepäilyä “häiriköinnistä” tai muusta ei missään vaiheessa ollut, eikä poliisi estänyt minua kuvaamasta edes tarkistaessaan papereitani. Miksi sitten tämä toimenpide? Poliisin mukaan jokin nimeltä mainitsematon taho marssista oli antanut ymmärtää, että minä voin olla tapahtumalle uhaksi. Tämä minun kuvaamiseeni suuntautuva pelko kertoo aika paljon niistä harhaluuloista, joiden vallassa monet Suomen kansallismieliset tuntuvat elävän.

Timo Hännikäinen ja Suomen Vastarintaliike

kumpaansuuntaan
Kädet ojossa. 612-tapahtuman järjestäjät Timo Hännikäinen (etuvasemmalla) ja Jari-Pekka “Jape” Marin (takaoikealla, seppele kädessä).

Kansan Uutiset julkaisi tänään minulta jutun koskien Helsingin Töölössä viime itsenäisyyspäivänä järjestettyä 612-marssia. Jutussa kerron, että pääosa marssin järjestyksenvalvojista kuului Suomen Vastarintaliikkeeseen. Juttuun ei mahtunut kaikkia kuvia, joihin väittämä perustui, joten julkaisen tässä jutusta puuttuvat kuvat.

Jutun tärkein pointti oli siis 612-marssin järjestäjien, joihin lukeutuu muun muassa kirjailija Timo Hännikäinen, yhteydet Suomen Vastarintaliikkeeseen.

612-marssi. Oikealla Timo Hännikäinen, kuvan keskellä lipunkantaja Saku Snicker.
612-marssi. Vasemmalla Timo Hännikäinen ja Jari-Pekka Marin, kuvan keskellä lipunkantaja Saku Snicker.

612-marssin järjestyksenvalvojista neljä (1, 2, 3, 4) on tunnistettavissa varmasti myös nimeltä ja yksi (5) melko varmasti. Yhtä (6) järjestyksenvalvojaa en pystynyt nimeämään, vaikka hän alla olevien kuvien perusteella toimii Vastarintaliikkeessä. Toinen (7) järjestyksenvalvoja näyttää kovasti Vastarintaliikkeen tunnetulta aktivistilta, mutta en pysty sanomaan varmasti. Lisäksi tapahtumassa oli yksi (8) järjestyksenvalvoja, jota en kyennyt nimeämään enkä millään tavalla yhdistämään Vastarintaliikkeeseen.

Aivan kirjoituksen loppuun olen myös laittanut kuvat muutamasta sellaisesta tapahtumaan osallistuneesta Vastarintaliikkeen aktivisista, jotka ovat olleet ennen julkisuudessa tai jotka ovat liikkeen verkkojulkaisun Kansallisen vastarinnan “toimittajia”. Tässä julkaisen siis vain tietoja sellaisista henkilöistä, jotka ovat joko A) 612-marssin järjestäjiä tai B) Vastarintaliikkeen riveissä omalla nimellä ja/tai kasvoillaan toimiva aktivisti.

 

1. Johannes Murto

murto_web1
Johannes Murto on Suomen vastarintaliikkeen Porin ryhmän johtaja. Vasemmalla Murto Jyväskylän käräjäoikeudessa, jossa hän oli seuraamassa kirjastopuukotusta käsittelevää oikeudenkäyntiä. Keskellä Murto järjestyksenvalvojan liivissä 612-tapahtumassa. Oikealla Murto esittelemässä Porin ryhmälle myönnettyä Vuoden aktivistiryhmä -palkintoa Vastarintaliikkeen Twitterissä julkaisemassa kuvassa.

612-marssissa järjestyksenvalvojana toiminut Cari Johannes Murto on Suomen vastarintaliikkeen Porin ryhmän johtaja. Kesäkuussa 2014 Murto vastaanotti ryhmän puolesta Vastarintaliikkeen Vuoden aktivistiryhmä -palkinnon. Murto on myös kirjoittanut viime viikolla vuodetulle Vastarintaliikkeen sisäiselle foorumille. Murto esiintyy Vastarintaliikkeen sivuilla useassa yhteydessä omalla nimellään ja hänet helppo tunnistaa sivuilla olevista kuvista.

Murrolla on myös kylmäävä rikoshistoria Satakunnan käräjäoikeudessa. Tammikuussa 2010 Murto tuomittiin yhdessä toisen vastaajan kanssa törkeästä pahoinpitelystä ehdolliseen vankeuteen. Murto ja hänen ystävänsä olivat toukokuussa 2009 käyneet ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta tai provokaatiota kahden miehen kimppuun julkisella paikalla Porissa. Murto ja hänen ystävänsä olivat potkineet vastaajaa kunnes hän oli makanut maassa tajuttomana. Toisen miehen onnistui paeta paikalta.

Murto syyllistyi jälleen pahoinpitelyyn vuonna 2010, kun hän löi hänen uhriksi joutunutta henkilöä useamman kerran nyrkillä kasvoihin yhdessä toisen miehen kanssa. Tällä kertaa tuomioksi tuli yhteiskuntapalveluksi muunnettu ehdoton vankeusrangaistus.

Satakunnan käräjäoikeuden asiakirjoissa esiintyvä Cari Johannes Murto on syntynyt vuonna 1988. Vastarintaliikkeen Cari Johannes Murto ilmoitti vuonna 2013 olevansa 25-vuoden ikäinen. Molemmat asuvat tai toimivat Porin seudulla. Voimme siis olla kohtuullisen varmoja siitä, että kyse on samasta henkilöstä. Murto vaikuttaa myös olleen kiinniotettuna Vastarintaliikkeen häiriköityä vasemmistoliiton vapputapahtumassa Porissa viime vuonna.

 

2. Ali Kaurila

Vasemmalla Jari-Pekka Marin keskustelemassa järjestyksenvalvojan liiveihin pukeutuneen Ali Kaurilan kanssa. Etuoikealla Timo Hännikäinen.
Vasemmalla Jari-Pekka Marin keskustelemassa järjestyksenvalvojan liiveihin pukeutuneen Ali Kaurilan kanssa. Etuoikealla Timo Hännikäinen.

Toinen järjestyksenvalvojana toiminut Vastarintaliikkeen aktivisti on nimeltään Ali Kaurila. Kaurila on viime viikolla vuodetun foorumin ja Helsingin Sanomien samasta aiheesta kirjoittaman artikkelin perusteella liikkeen johtajan Juuso Tahvanaisen jälkeen Vastarintaliikkeen kaikista keskeisin aktivisti. Hänen kautta kulkevat monet yhteydet Ruotsin emojärjestöön ja muihin kansainvälisiin kontakteihin. Kaurila on myös suunnitellut suuren osan Vastarintaliikkeen propagandasta ja hän on liikkeen toimintakeskus Kodin tärkeimpiä organisaattoreita.

Kaurila on tunnistettavissa syksyllä 2014 Kosovossa otettujen kuvien perusteella. Kuvat julkaistiin viime viikolla Vastarintaliikkeen foorumin vuotaneella sivustolla.

kaurila2
Ali Kaurila 612-marssin aikana.
kaurila
Ali Kaurila 612-marssin aikana. Kaurilan vyöstä roikkuu radiopuhelin kuvasta katsottuna oikealla.

 

3. Kimmo Saarela

kimmosaarela2
Vasemmalla Vastarintaliikkeen aktivisti Kimmo Saarela jakamassa liikkeen propagandaa. Kuva julkaistu Vastarintaliikkeen sivuilla. Oikealla Saarela järjestyksenvalvojan liiveissä 612-tapahtumassa. Saarelan takana oikealla Johannes Murto.

Kolmas tunnistamani järjestyksenvalvojana toiminut aktivisti on Kimmo Saarela. Kimmo Saarela on tunnistettu aikaisemmin Viikon patriootti -blogissa. Saarela on esiintynyt Vastarintaliikkeen sivuilla omalla nimellään.

 

4. Pauli Kaila

kaila copy
Pauli Johannes Kaila (vasemmalla) on Vastarintaliikkeen aktivisti. Kuvan keskellä Ali Kaurila, etuoikealla Kimmo Saarela ja toinen järjestyksenvalvoja.

Neljäs tunnistamani aktivisti on Pauli Johannes Kaila. Kailasta löytyy verkosta kuvia, jotka osoittavat hänen olevan yllä näkyvä mies. Kaila on aktiivinen Vastarintaliikkeen vuodetulla foorumilla. Foorumilla Kaila esiintyy etunimellä Pauli, mutta Kansalliseen vastarintaan hän kirjoittaa etunimellä Johannes.

 

5. Aktivisti #5

aktivisti5_valmis
Vasemmalla Vastarintaliikkeen aktivisteja Kreikassa järjestetyn Kultainen aamunkoitto -puolueen Imia-marssilla helmikuussa. Oikealla toinen vasemman kuvan miehistä 612-tapahtumassa pukeutuneena järjestyksenvalvojan liiveihin.

Viides tapahtumasta Vastarintaliikkeen aktivistiksi tunnistamani järjestyksenvalvoja on yllä olevissa kuvissa näkyvä mies. Sama henkilö osallistui myös Vastarintaliikkeen delegaatioon Kreikassa 31. tammikuuta järjestetyyn Imia-marssiin, jonka järjestäjä oli uusnatsipuolue Kultainen aamunkoitto. Puolueen jäseniä on tuomittu muun muassa murhasta. Sivunmennen sanottakoon muuten, että Imia-marssilla ja 612-tapahtumalla on soihtuineen kovin samantyyppinen estetiikka.

Olen kohtuullisen varma, että tämä henkilö on tunnistettu myös nimeltä Viikon patriootti -blogissa. Koska blogi kuitenkin on ainoa paikka, jossa tämä henkilö on ollut esillä omalla nimellään niin en halua julkaista hänen nimeään tässä ilman täysin varmaa tunnistusta.

 

6. Aktivisti #6

sinipipo
Kuvissa allekirjoittaneelle tuntematon mies. Vasemmalla mies pitelemässä Vastarintaliikkeen lippua Lahdessa helmikuussa 2015 (kuvaa käytetty kuvaajan luvalla). Oikealla mies 612-tapahtumassa järjestyksenvalvojan liiveissä.

Kuudennen tunnistuksen kohdalla en osaa antaa henkilön nimeä. Yllä näkyvä mies kuitenkin on selvästi Vastarintaliikkeen aktivisti, sillä hänestä julkaistiin vain viikko sitten kuva liikkeen tempausta käsittelevässä jutussa Etelä-Suomen Sanomissa. Tempausta käsiteltiin myös Vastarintaliikkeen omilla sivuilla.

 

7. Epävarma tunnistus

 

Vasemmalla 612-tapahtuman järjestyksenvalvoja, joka näyttää kovasti Vastarintaliikkeen aktivistilta (oikealla).
Vasemmalla 612-tapahtuman järjestyksenvalvoja, joka näyttää kovasti Vastarintaliikkeen aktivistilta (oikealla).

Seitsemäs tunnistus on epävarma, enkä osaa sanoa täysin varmasti onko yllä olevissa kuvissa sama henkilö. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sekä oikealla että vasemmalla näyttäisi olevan sama henkilö.

Toinen kuva järjestyksenvalvojasta, joka näyttää kovasti Vastarintaliikkeen aktivistilta.
Toinen kuva järjestyksenvalvojasta, joka näyttää kovasti Vastarintaliikkeen aktivistilta.

 

8. Kenties Vastarintaliikkeeseen liittymätön järjestyksenvalvoja

tuntematon
612-tapahtuman alkupuheenvuoro Töölön torilla. Vasemmalla yksi kahdesta järjestyksenvalvojasta, joka ei välttämättä ollut Vastarintaliikkeen aktiivi. Taka-alalla keskellä Kimmo Saarela. Oikealla Jari-Pekka Marin.

Lopuksi vielä kahdeksas järjestyksenvalvoja, jota siis en onnistunut tunnistamaan ja joka ei välttämättä liity Vastarintaliikkeeseen.

Alla vielä joitain kuvia tapahumasta tukemaan yllä tekemiäni havaintoja.

Vastarintaliikkeen johtaja Juuso Tahvanainen laskee seppeleen Hietaniemen haudoille 612-tapahtuman päätteeksi.
Vastarintaliikkeen johtaja Juuso Tahvanainen laskee seppeleen Hietaniemen haudoille 612-tapahtuman päätteeksi.
Vastarintaliikkeen aktivistit Eppu Torniainen (oikealla, musta pilootti, siniset farkut ja musta pipo), Henry Mustonen (takaoikealla, musta pipo, rjuskea takki, kivipestyt farkut) ja Petri Nordman (oikealla, musta lippis, vihreä huppu, musta takki, ruskeat housut).
Vastarintaliikkeen aktivistit Jesse Eppu Torniainen (vasemmalla, musta takki, siniset farkut, Adidas-lenkkarit ja musta pipo), Henry Mustonen (takaoikealla, musta pipo, ruskea takki, kivipestyt farkut) ja Petri Nordman (oikealla, poskiparta, musta lippis, vihreä huppu, musta takki, ruskeat housut). Kaikilla kolmella viiltosuojahanskat. Mustonen on uusnatsituotteita myyvän Ferus Finnum -kauppa ylläpitävän yhdistyksen äänetön yhtiömies. Kaikki kolme ovat esiintyneet Vastarintaliikkeen edustajina omalla nimellään ja/tai kasvoillaan.
viiltosuojat
Talven kuumin muoti? Kolme allekirjoittaneelle tuntematonta miestä. Kaikilla on rystysistä vahvistetut hanskat tai viiltosuojahanskat, kuten näyttäisi olevan myös heidän takana kävelevillä miehillä..